Nuortenilta anteeksiannon välttämättömyydestä

Onko helppoa antaa anteeksi?

Riippuu varmasti tilanteesta. Jokainen meistä on ollut tilanteessa jossa on joutunut pyytämään anteeksi ja myös antamaan anteeksi. Olet varmasti tavannut myös ihmisen, joka kantaa kaunaa toisia kohtaan. Käsittelemättömillä asioilla on taipumus pahentua, viha muuttuu kaunaksi ja katkeruudeksi. Lopulta katkeruus on niin suurta, että se vie elämän ilon totaalisesti. Katkera ihminen on täynnä myrkkyä ja sellaisen lähellä on hyvin vaikea olla. Anteeksiantamattomuus tuhoaa meitä hiljalleen, jos asialle ei tee mitään.

Luetaan Matteus 18:21-35

Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
22. Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
23. Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
24. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
25. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.
26. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: ‘Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.’
27. Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
28. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: ‘Maksa, minkä olet velkaa.’
29. Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: ‘Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.’
30. Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
31. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: ‘Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?’
34. Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
35. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."

 

Yksi talentti oli 6000 denaaria ja denaari vastaa työmiehen päivän palkkaa. Ensimmäinen palvelija oli velkaa kuninkaalleen mahdottoman summan, mitä hän ei ikinä olisi saanut maksettua. Kuitenkin kuningas armahti. Palvelija ei ymmärtänyt saamansa armoa eikä osannut osoittaa sitä eteenpäin. Suutuspäissään hän kävi toiseen palvelijaan käsiksi ja heitti tämän vankilaan. Lopulta seurauksena oli armahduksen menetys.

 

Jos laskemme kokemaamme vääryyksien määrää, emme todella ole antaneet anteeksi. Samalla tavalla kuin isä on anteeksiantavainen lapsiaan kohtaan, meidän tulisi myös armahtaa toisiamme. Anteeksianto tuo meille vapauden, vaikka toinen ei osaisikaan sitä pyytää.

 

Kuinka voimme antaa anteeksi, jos siihen ei kykene? Anteeksianto on tahdon päätös, jota tunteet seuraavat myöhemmin. Voimme olla voimattomia ja kykenemättömiä antamaan anteeksi, mutta Jeesus ei ole. Anteeksiantamattomuuskin on asia, jonka voimme rukouksessa viedä Jumalan eteen. Jos pyydämme rukouksessa voimaa antaa anteeksi, meille myös vastataan. Tarvitaan tahdon päätös, koska olen saanut anteeksi, annan anteeksi. Jeesus teroitti erityisesti tätä. Matteus 5:23-26 muistuttaa meitä sopimaan asiat ajoissa. Uhrilahjan vieminen oli tärkein mahdollinen asia mitä juutalainen saattoi tehdä ja silti Jeesus nosti sitä tärkeämmäksi sen, että meillä olisi rauha läheistemme kanssa. Ilman anteeksiantoa, emme kykene vastaanottamaan sitä armoa minkä Jumala on meille varannut. Koska meitä on rakastettu rakastamme, koska meitä on armahdettu me armahdamme. Kaikki tämä siksi, että olisimme Taivaallisen Isämme lapsia.

 

 

 

Isosen roolit ryhmässä

Isoskoulutus on lähtenyt paremmin käyntiin kuin blogin päivitys. Arviolta joka neljäs opetus/oppitunti tai vastaava tulee talletettua siihen muotoon, jonka voi jakaa eteenpäin. Laitoin tähän suoraan materiaalin, minkä jaan isosille koulutuksen yhteydessä.

tarkoitus on aloittaa keskustellulla aiheesta, millaisia erilaisia rooleja meistä jokaiselle on ja miten ne eroavat toisistaan. Mitä eroa on isosella ja leiriläisellä? Miksi isosen roolista täytyy pitää kiinni?
Tärkeää on että jokainen koulutettavista miettii oman esimerkkinsä vaikutusta.

Isosen roolit ryhmässä 17.9.2013

 

Meillä jokaisella on erilaisia rooleja eri yhteyksissä. Kuka sinä olet ja millainen olet isosena?

Isosen rooleja rippikoulussa

Yleisellä tasolla rippikoulussa on kolmenlaisia rooliryhmiä: rippikoulun ohjaajat, isoset sekä rippikoululaiset. Jokaisella ryhmällä on omat tehtävänsä ja merkityksensä rippikoulun kokonaisuudessa.

Isonen toimii rippikoulussa seurakunnan ohjaajien ja rippikoululaisten kanssa eri tavoin. Isonen pyrkii ohjaamaan ja tukemaan rippikoululaisten viihtymistä ja rippikoulun etenemistä. Isosen toiminta ja asenne rippikoulun aikana vaikuttaa rippikoulun yhteishengen muodostumiseen ja rippikoululaisten turvallisuuteen.

Isonen toimii rippikoulun aikana yhteistyössä seurakunnan työntekijöiden eli koko rippikoulusta vastuussa olevien ohjaajien kanssa. Rippikoulun ohjaajat huolehtivat rippikoulun opetuksellisista ja käytännöllisistä asioista, mutta isosen ja ohjaajan välinen yhteistyö sekä vuorovaikutus ovat tärkeitä rippikoulun onnistumisen kannalta. Isosen on osoitettava luotta-musta sekä ohjaajille että rippikoululaisille. Isonen toimii eräänlaisena sillanrakentajana ohjaajien ja rippikoululaisten välillä.

Isonen voi toimia rippikoulussa muun muassa eräänlaisena isoveljenä tai -siskona, sielunhoitajana, innostajana, yhteishengen luojana, seurakuntanuoren mallina, tiedottajana sekä ohjelmansuorittajana. Muita isosen rooleja voivat olla esimerkiksi kuuntelijana, keskustelunohjaajana ja pienryhmien ohjaajana toimiminen.

 

Rippikoulun onnistumisen kannalta on oleellista, että isosen ja rippikoululaisten välille syntyy luottamuksellinen suhde, joka jatkuu rippikoulun.

Kuten jo pelkästään yllä mainituista asioista voi havaita, isosella on rippikoulussa hyvin paljon erilaisia tehtäviä ja hänen kokonaisroolinsa rippikoulussa on monipuolinen. Erilaiset tehtävät luovat isoselle erilaisia rooleja, joiden mukaan isosen odotetaan toimivan. Isosen luotettavuus ja luottamuksellisuus on asia, jota pidetään tärkeimpänä asiana.

1. Ryhmähengenluoja ja toiminnallisten ohjelmien toteuttaja

Isosen tavoitteena on luoda positiivista ryhmähenkeä oman toimintansa kautta ja pyrkiä innostamaan rippikoululaisia oppimaan, leikkimään, tutustumaan toisiinsa sekä pohtimaan rippikouluun liittyviä asioita. Isosen on hyvä tiedostaa, että iltaohjelma ei saa kumota ohjelmanumeroillaan mitään, mitä rippikoulussa opetetaan.

2. Hengellinen esimerkki, kuuntelija ja sielunhoitaja

Isonen voi olla tärkeä malliesimerkki siitä, että nuorikin voi olla hengellinen. Isosen pitämät vapaamuotoiset puheet esimerkiksi rippikoulun opetusaiheista voivat olla todella arvokkaita rippikoululaisille. Isonen voi toimia rippikoulussa kuuntelijana tai jopa sielunhoitajana. Rippikoululainen saattaa haluta ja tarvita lähelleen jonkun, johon hän voi luottaa. Jos isonen on vuorovaikutuksessa rippikoululaisen kanssa ja kuuntelee häntä, vahvistaa se rippikoululaisen tunnetta siitä, että hänestä ollaan kiinnostuneita ja hänestä välitetään.

3. Ryhmänohjaaja

Isosen vastuulla on huolehtia omasta ryhmästään ja ryhmään kuuluvista rippikoululaisista.

Rohkea isonen uskaltaa kertoa omista ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Isosen esimerkki rohkaisee usein myös muita ilmaisemaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Isonen on vastuullinen omasta ryhmästään ja sen toiminnasta. Isonen ohjaa ryhmätöitä ja huolehtii siitä, että ryhmän vastuulla olevat työt tulevat tehdyksi.

4. Esikuva ja esimerkki

Rippikoulussa isonen on eräänlainen vanhempi rippikoululainen. Isonen saattaa näyttäytyä rippikoululaisten esikuvana, jota rippikoululaiset seuraavat tarkasti rippikoulun aikana. Isonen voi omalla toiminnallaan näyttää esimerkkiä kuinka rippikoulussa toimitaan. Esikuvana toimiva isonen voi rohkaista rippikoululaisia avoimuuteen ja myönteiseen suhtautumiseen rippikoulussa käsiteltäviä asioita kohtaan. Isonen on parhaimmillaan rippikoululaisille hyvä ja luotettava kaveri, isosisko tai – veli. Isoseen on pystyttävä luottamaan. Isonen voi olla luottohenkilönä, joka kuuntelee, ohjaa ja on rippikoululaisten tavoitettavissa.

Isonen voi toimia kristillisen esikuvan mukaisesti huomioimalla mahdollisesti muusta ryhmästä syrjäytyneet ja tukea tarvitsevat rippikoululaiset. Isonen saattaa joutua tukemaan ja neuvomaan rippikoululaisia, joilla on rippikoulukäytäntöihin liittyviä ongelmia. Onkin tärkeää, että isonen huomaa rippikoululaisten avun ja tuen tarpeet mahdollisimman nopeasti. Isonen voi omalla esimerkillään levittää positiivisuutta, huomaavaisuutta, välittämistä ja hyväksymistä eteenpäin koko rippikouluryhmälle. Näin toimimalla isonen muuttaa koko rippikoulun ilmapiiriä myönteisempään suuntaan.

On mahdollista, että rippikoululainen ihastuu isoseen rippikoulun aikana. Se voi herättää isosessa monenlaisia tunteita, kuten esimerkiksi imartelua tai nolostumista. Isosen pitää muistaa kohdella ja huomioida rippikoulussa kaikkia tasapuolisesti, joten ihastumistapauksen syntyessä, on isosen ymmärrettävä oma vastuunsa tasapuoliseen käyttäytymiseen. Isonen voi olla näissä tapauksissa esikuva ja esimerkki siitä, kuinka olla kaikkien tasapuolinen kaveri.

5. Nuoren kristityn roolimalli

Isonen on usein rippikoulussa sellainen henkilö, johon rippikoululaiset mielellään tukeutuvat. Rippikoulussa isonen toimii esimerkkinä nuoresta kristitystä. Hyvä isonen tiedostaa sen, että seurakunta ja sen työntekijät odottavat isoselta uskollisuutta ja myönteisyyttä seurakunnan sanomaa kohtaan. Isosuus ei pääty rippikouluun vaan se jatkuu läpi elämän. Tämän vuoksi on tärkeää, että isosena toimivat nuoret ovat sitoutuneita seurakunnan toimintaan ja elämään muutenkin kuin isostoiminnan kautta.

Isonen voi omalla esimerkillään ohjata rippikoululaisia mukaan seurakunnan toimintaan, esimerkiksi isoskoulutukseen ja nuorten iltoihin. Isonen voi pysyä rippikoulun jälkeenkin luotettavana ja uskollisena henkilönä, jolle rippikoululainen voi kertoa omia tuntojaan ja ajatuksiaan rohkeasti. Isosen on tärkeää ymmärtää se, että hän voi olla merkittävä henkilö ja roolimalli rippikoululaisten elämässä vielä rippikoulun jälkeenkin. Lähes kaikki asiat mitä isonen tekee, oli kyseessä pieni tai suuri asia, on merkityksellisiä rippikoulun kannalta.

8-luokan uskontotunti.

Sain tehtäväksi pitää vapaa valintaisen 8 luokan uskonnontunnin. Aiheen otin opetussuunnitelmasta.

https://www.norssi.jyu.fi/opetus-ja-opiskelu/opetussuunnitelma/ops_perusopetus/uskonto_ops.htm

8. luokka (1 vvh)

Matka kirkkojen maailmaan

Tutustutaan kirkkojen historian päävaiheisiin apostolien ajasta nykypäivään. Tutustutaan kristinuskon Suomeen tuloon, historiaan ja nykypäivään.

Oppilas tuntee kirkon synnyn, kehitysvaiheet, jakaantumisen ja ekumeenisen liikkeen.

Oppilas tunnistaa kirkkokuntien olennaisia piirteitä, ymmärtää erilaisuuden syitä ja osaa käyttäytyä erilaisia traditioita noudattavien ihmisten keskuudessa.

Oppilas tuntee kristinuskon vaiheet Suomessa.

Oppilas tunnistaa kirkkojen perheen erilaiset ilmenemismuodot ympäristössään, kykenee keskustelemaan eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa ja osallistumaan erilaisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin.

Oppitunnin tavoiteeksi laitoin nopean kertauksen kristinuskon historiasta tähän päivään ja käsitelle kirkon haasteita nyt ja tulevaisuudessa. Tärkeäksi koin myös käsitellä sitä mikä tekee kirkosta kirkon ja mitä kirkko oikeasti opettaa. Lopuksi käsiteltiin mitä seurakunta tarjoaa omalla paikkakunnalla.

Tähän en ole saanut lähdeviittauksia. Käytin taustaaineistona wikipediaa, kristinuskon historiasta, Uskonpuhdistuksesta, vainoista jne.

Oppitunnin aloitin kyselemällä siitä, mistä kristinuskossa on kysymys ja miten se eroaa muista uskonnoista. Kristinuskon tunteminen on hyvin heikolla tasolla rippikoulua käymättömien joukossa. Alhaalla materiaalia mitä käytin oppitunnin rakentamiseen. Materiaalia käytin valikoivin osin.

Kristinuskon historia:

Kristinusko syntyi noin 2000 vuotta sitten Jeesuksen opetusten pohjalta. Kristinusko oli alkujaan juutalaisuuden haara, joka katsoo että vanhan testamentin messias odotus täyttyy Jeesuksessa. Rooman valtakunnan aikana sanoma Jeesuksesta levisi nopeasti hyvien kulkuyhteyksien ja toisaalta vainojen seurauksena. Kristinuskon alkuaikoina kristityt olivat Roomassa jatkuvan vainon kohteena: heitä ristiinnaulittiin, poltettiin elävältä ja syötettiin villipedoille. Kristityt olivat vapaata riistaa, kun keisari tunsi olonsa uhatuksi tai tarvittiin sopiva syntipukki. 300-luvun alussa mahtava keisarikunta alkoi kuitenkin taipua kristinuskon edessä. Vuonna 200 Rooman valtakunnassa oli noin 200 000 kristittyä. Vain sata vuotta myöhemmin heitä oli jo yli kuusi miljoonaa. Keisarin pyöveleillä riitti työsarkaa kristittyjen kiduttamisessa ja surmaamisessa. Koruton kertomus puusepästä, jonka ristiinnaulitseminen takasi kaikille ikuisen elämän, alkoi herättää vastakaikua keisarikunnassa. Erityisesti Rooman köyhiin ja sorrettuihin vetosi uusi uskonto, joka oli niin mahtava, että sen kannattajat kestivät uskonsa puolesta kidutuksen ja vainot. Seurakunnat kasvoivat, ja kristinusko levisi roomalaisten laajaa tieverkostoa pitkin pian kaikkialle Välimeren alueelle.

Kristittyjen vainot ovat uskonnollisia vainoja, jotka kohdistuvat kristittyihin joko suoraan henkilökohtaisesti tai heidän instituutioihinsa ja pyrkimyksiinsä harjoittaa uskontoaan. Kristittyjen vainoja on ollut niin historiassa kuin nykyäänkin. Italialaisen tutkimuksen mukaan kristinuskon kaksituhatvuotisen historian aikana arviolta 70 miljoonaa kristittyä on menettänyt henkensä uskonsa takia, joista 45,5 miljoonaa 1900-luvun aikana. nykyään arviolta 200 miljoonaa kristittyä kärsii jonkinasteisesta vainosta. ^[4] Nykyisin, David Pawsonin mukaan 250 000 kristittyä kohtaa marttyyrikuoleman uskonsa tähden joka vuosi.

Uskonpuhdistus

Uskonpuhdistuksessa eli reformaatiossa 1520-luvulla protestanteiksi kutsutut uudistajat nousivat useissa maissa katolisen kirkon korruptoituneita rakenteita vastaan. Reformaattorit, joista keskeisimpiä olivat Jan Hus ja Martin Luther, olivat myös sitä mieltä, että kirkossa vallitsi useissa kohdin harhaoppisuus. Erityisen kritiikin kohteeksi joutui katolisen kirkon harjoittama anekauppa.

Lutherin aikaansaamia uudistuksia:

Raamatun käännös. mm Agricolan tekemä työ perustuu tähän, suomen kirjakieli.

Jumalanpalveluksissa ruvettiin käyttämään saksaa.

Papiston selibaattilupauksen purkaminen.

Kaikki tuli perustua vain Raamattuun.

köyhäinhoidon reformi. Lisäksi Luther vaikutti positiivisesti koululaitoksen kehittymiseen.

Wormsin valtiopäivät: Lutherin teokset asetetaan pöydälle. Häneltä kysytään, ovatko ne hänen kirjoittamiaan ja jos ovat, haluaako hän vielä perua kirjoittamastaan jotakin. Luther pyytää ensin miettimisaikaa ja kieltäytyy sen jälkeen seuraavalla tunnetuksi tulleella puheellaan perumasta mitään kirjoittamaansa:
"Ellei minua saada vakuutetuksi Raamatun todisteiden ja selvien järkisyiden avulla - paaviin ja kirkolliskokouksiin yksinään en luota, koska on tunnettua, että ne ovat monta kertaa erehtyneet ja puhuneet ristiin - niin esittämäni raamatunkohdat vakuuttavat minut. Olen sidottu Jumalan sanaan. Sentähden en tahdo peruuttaa mitään, koska ei ole oikein eikä hyödyllistä toimia omaatuntoaan vastaan. Jumala minua auttakoon. Aamen."

Luterilaisuuden tulevaisuus suomessa.

Olemme tällä hetkellä tilanteessa, jossa kirkon jäsenistö on romahtamassa ja kulttuurista ollaan riisumassa kaikki kristillinen perintö. Pahin tilanne on etelä-suomessa, jossa luvut ovat 50–60% kun muualla ollaan vielä 78 % tai sen paremmalla puolella. Valitettavasti kiihtyvä sekularisoituminen, voi pahimmillaan kääntyä islamisaatioksi. Tyhjiö pyrkii täyttymään, kristinuskon hyljänneet löytävät uuden kodin aiemmin vieraista uskonnoista.

kaksi kirkkoa.

Tulevaisuudessa on riskinä myös kirkon jakaantuminen. Kiihtyvä eroaminen on saanut osan päättäjistä myötäilemään linjaa joka on vastoin kirkon perustaa. Tunnustuksessa pitäytyville tämä on kuitenkin mahdotonta, joten mahdollisuutena on kirkon jakautuminen.

Mitä kristinusko opettaa?

Raamattu on Jumalan sanaa.

Raamattu kertoo kuinka ihminen pelastuu. 20:30 Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden;
20:31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

Ihminen pelastuu vain Jeesuksen työn kautta.

Lähetystyö kuuluu jokaiselle. Matt 28:19,20; Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso,olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti”.

 

Kaste ja lähetyskäskyyn kuuluu opettamiskohta. Tärkeää on pyrkiä opettamaan mitä uskoon kuuluu.

Kirkon tehtävät

Seurakunta toteuttaa kirkon tehtävää alueellaan. Sen tulee huolehtia jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä.

Seurakunnan tulee huolehtia alueellaan asuvien sielunhoidosta, kristillisestä uskosta ja elämästä sekä tarjota tilaisuus yksityiseen rippiin. Tämä on erityisesti seurakunnan pappien ja lehtoreiden tehtävä, mutta kuuluu myös seurakunnan muille jäsenille.

Niitä, jotka aiheuttavat pahennusta elämällään ja laiminlyövät kirkon jäsenen velvollisuuksiaan, papin tulee opastaa kristilliseen elämäntapaan.

Kirkon tunnustuksen vastaisesti opettavaa kirkon jäsentä kirkkoherran tulee oikaista.

Seurakunnan ja sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa, jonka tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Toiminnasta määrätään tarkemmin kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston hyväksymässä diakoniatyön johtosäännössä.

Seurakunnan ja sen jäsenten tulee edistää lähetystyötä, jonka tarkoituksena on evankeliumin levittäminen niiden keskuuteen, jotka eivät ole kristittyjä. Toiminnasta määrätään tarkemmin kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston hyväksymässä lähetystyön johtosäännössä.

Mitä seurakunta tarjoaa täällä?

Säännöllistä toimintaa

• Naisten hetket
• Naisia Raamatussa -raamattupiiri
• Ilosanomapiiri
• Miesten kotaillat
  Lounastuokio seurakuntakodissa
• Päivätuokio Päijälässä
• Aamupäivähetket Pihlajakoskella ja Ruolahdella

Lapsille on kerho, retki ja leiritoimintaa. Perhekahvilatoiminta

Nuorille: isoskoulutus, nuortenillat, retket, koulutukset, leirit yms.

 

Syksyn ensimmäiset

Tämä blogin tarkoitus on kerätä talteen pidettyjä nuorteniltoja, isoskoulutuksia, hartauksia ja yms. mitä nuorisotyönohjaaja tarvitsee. Pyrin laittamaan lähdeviittaukset kaikkeen materiaaliin, mitä en ole itse keksinyt.

Hartausteksti lehteen

Mitä me tarvitsemme oikeasti?

Toisinaan asioiden arvon havaitsee parhaiten silloin, kun jonkin asian menettää. Joidenkin asioiden puuttumista ei edes huomaa, mutta lopulta tulee vastaan asioita joita ilman ei voi olla. Mikä on meille välttämätöntä? Emme voi tavoitella kovinkaan korkeita asioita jos olemme janoisia, nälissään tai väsyneitä. Yksi huonosti nukuttu yö ja seuraava päivä on todella hankala. Sanotaan että anarkia on vain yhdeksän aterian päässä, joten perusasioilla on merkitystä. ”Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” Jeesus kertoi voimakkaan vertauksen, sanomalla kuinka hänessä on kaikki jota me oikeasti tarvitsemme. Hän ei luvannut helppoa elämää tai viihdettä, mutta hänessä meillä on elämä joka kantaa ja riittää meille oikeasti.

Syksyn ensimmäinen isoskoulutus 27.8.2013
Lähdemateriaalina Elämän siiville isoskouluttajan käsikirja ja isosen käsikirja

Ensimmäisellä kokoontumiskerralla isoskoulutukseen tulleet saivat vastata kirjallisesti seuraavanlaisiin kysymyksiin. 1. Miksi haluat isoskoulutukseen? 2. Millainen on hyvä isonen? 3. Millainen isonen haluaisit olla? 4. Mitä toivot isoskoulutukselta?

Suullisesti kysyin myös isosten merkityksestä leirillä? Millainen olisi leiri ilman isosia? Kysymysten tarkoituksena on johdattaa pohtimaan isosen eri tehtäviä ja merkitystä. Lopuksi he saivat tehdä mieleisensä hyvän isosen piirtämällä ja leikkaamalla lehdistä kuvia ja lauseita. Katsotaan kevään lopuksi miten isosen ihannekuva on muuttunut.

Syksyn ensimmäinen nuortenilta 27.8.2013

Materiaali Heli Pruukin toimittama Usko, Toivo & Lempi materiaali nuorisotyöhön s.12-13 ja hartausteksti Kerron sinulle tarinan sivulta 12

Ensimmäisen nuortenillan tarkoituksena oli muistella mennyttä rippikoulua ja kertailla vähän tuttuja asioita. Aloitimme minuuttikierroksella jossa jokainen sai vuorollaan kertoa mitä ajatteli tietyistä avainsanoista kuten, rippikoulu, raamis, muistot, yhteys, usko, seurakunta jne. Keskustelun jälkeen laulettiin ja syötiin herkkuja. Toinen osa käsitteli nuorten kysymyksiä kristinuskosta. Nuoret saivat kirjoittaa fläbbi paperille kysymyksiä ja ajatuksia joita kristinusko herättää. Yhteinen käsittely tuntui vaikeammalta kuin se että jokainen olisi kirjoittanut kysymyksiä omalle paperilleen. Valmiita kysymyksiä käsiteltiin sitten yhteisesti ja samalla muisteltiin rippikoulun perusasioita. Kuten mitä usko on? Miksi uskomme? millainen Jumala on? Kysymykset on hyviä antamaan suuntaviivoja tulevia iltoja varten. On parempi pitää iltoja joissa käsitellään nuorten kysymyksiä ja mielenkiinnonkohteita, kuin pitää pitkää monologia viimeisestä oivalluksesta hebrealaiskirjeestä. Tehty paperi ripustettiin lopuksi seinälle.

Loppuhartautena pidin ripareilta tutun jalan jäljet hiekassa kertomuksen. "Eräänä yönä mies näki unen. Hän oli kävelemässä rannalla Jeesuksen kanssa, kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
Jokaisen näkymän kohdalla hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa; toiset olivat hänen omansa ja toiset Jeesuksen jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään tulivat esille, hän katsoi taakseen. Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella hiekassa oli vain yhdet jalanjäljet. Hän myös huomasi, että toiset jäljet puuttuvat juuri niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta. Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi Herralta.
"Herra, kun päätin seurata Sinua, sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella. Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin, kun Sinua eniten tarvitsin".
Luoja vastasi. "Rakas lapseni, rakastan sinua enkä milloinkaan hylkäisi sinua. Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa, silloin minä kannoin sinua." Hartaus päätettiin rukoukseen ja riihikirkko hymniin.

Ennen kotiin lähtöä pelattiin yhdessä lännen nopeinta, evoluutiota ja undulaatti laululeikkiä. huomioita kesän jäljiltä, varmista että kaikki välineet ovat paikoillaan ennen aloittamista. Tänään en löytänyt tavaroita, joita olisin tarvinnut. Ensi viikolla olen viisaampi. tästä linkistä löytyy leikkilärpäkettä josta saa monenlaista ideaa.